25 vuotta Silakka-Oscareita vuonna 2019

25 -vuotias Baltic Herring -lyhytelokuvakilpailu on vakiinnuttanut paikkansa Itämeren maiden elokuvantekijöiden keskuudessa. Kilpailuun tarjottiin 227 elokuvaa, joista lopullisesti hyväksyttiin mukaan 176 elokuvaa. Jotkut töistä olivat ylipitkiä, mukaan pääsivät vain alle puolituntiset. Useimmiten hylkäyksen syynä oli kuitenkin kilpailun maantieteelliset rajaukset. Kilpailuun tarjottiin töitä Intiaa ja Indonesiaa myöten. Suurin osa hylätyistä kuitenkin Iranista tai entisen Neuvostoliiton osatasavalloista kuten Azerbaidžanista.

Kilpailun ensimmäiset vuodet eivät kuitenkaan olleet näin satoisat. Elokuvia saattoi olla vain kourallinen, joista valinta tehtiin. Myös kilpailun rakenne on hakenut muotoaan vuosien varrella. Ensin haluttiin erottaa amatöörit omaksi sarjakseen, sitten opiskelijat. Alkuaikoina ei aina vältytty myös ylivoimaisilta teknisiltä vaikeuksiltakaan. Eestistä lähetettiin kilpailuelokuva, jossa ääniraita ja filmi olivat erillisillä keloilla. Koko Satakunnasta ei löytynyt projektoria, jolla tuomaristo olisi voinut elokuvan katsoa. Raati päätyi radikaaliin ratkaisuun, elokuva katsottiin ilman ääntä! mikäli leffa olisi voittopystin arvoinen, sitten hankittaisiin tarvittava esitystekniikka vaikka kivennavalta.

Kilpailua on järjestetty vuodesta 1994 alkaen. Alkuvuosina kotimaisia elokuvia oli siksi vähän, että jokaiselle elokuvalle voitiin luvata lyhyt tuomariston lausunto. Elokuvien määrän kasvaessa tästä kuitenkin jouduttiin luopumaan melko pian ja tuomaristo jätti raporttinsa ainoastaan voittajista.

Alusta saakka opiskelijasarja on onnistunut tavoittamaan monia tulevia kotimaisen elokuvan kärkinimiä. Vuonna 1996 tuomaristo palkitsi opiskelijasarjassa kunniamaininnalla elokuvan Jagande efter vinden. Sen oli ohjannut muuan Klaus Härö. Jo seitsemää vuotta myöhemmin Härö ohjasi esikoisensa Näkymätön Elina. Uusi kiintotähti oli syttynyt.

Seuraavana vuonna opiskelijasarjan kaksi parasta olivat Mika Ronkainen (mm. Laulu koti-ikävästä 2012)sekä raumalaisten iloksi Maarit Lalli. Maarit sen jälkeen istunut itse BH-tuomaristossa, tehnyt useita palkittuja lyhyitä ja pitkiä elokuvia, sekä palkittu Kampelalla ansioistaan elokuvataiteen hyväksi.

Alusta saakka on ollut selvää, että kaikki elokuvat kilpailevat myös koko kilpailun päävoitosta, Golden Baltic Herring -palkinnosta. Amatöörisarjasta koko kilpailun voittoon on pitkä matka, mutta se on onnistunut kolme kertaa. Kehitysvammaisten videokerho KeViKe nappasi voiton Reposaari-eepoksellaan 1996. Samana vuonna Klaus Härö joutui tyytymään kunniakirjaan. Vuonna 2000 helsinläiset lukiopojat Matias Boettge ja Nuutti Takkinen Kallion ilmaisutaidon lukiosta valloittivat

tyylikkäällä rakkauselokuvallaan Addio del Passato. Taakse jäi mm Selma Vilhunen (mm. tänä vuonna bluukkareilla nähtävä Hölmö nuori sydän), joka tosin voitti opiskelijasarjan paria vuotta myöhemmin. Kolmas amatöörivoittaja nähtiin viime vuonna, jolloin Fabian Munsterhjelm voitti elokuvallaan Kosketus. Fabian sekä elokuvan pääosan esittäjä Patrik Kumpulainen ovat tänä vuonna raadissa.

Ammattilaisetkaan eivät ole koskaan karsastaneet Baltic Herring -lyhytelokuvakilpailuamme. Tuloksellisesti hurjin vuosi oli 1997, jolloin vähintään kunniakirjaan ylsi neljä nuorta uutta ohjaajalupausta. Saara Cantell voitti kannoillaan Mika Taanila, Kiti Luostarinen ja Jarmo Lampela.

Ainoa kolme kertaa voiton napannut on puolalainen dokumentaristi Maciej Adamek. Hän voitti ammattilaissarjan vuosina 2002, 2004 ja 2007. 2002 hän voitti myös Golden Baltic Herringin elokuvallaan I Will Not Leave You Until I Die (tällä kertaa festareilla on liian monta puolankielen taitajaa, joten en edes yritä kirjoittaa elokuvan nimeä puolaksi). Adamek ei valittavasti päässyt tulemaan vieraaksi, mutta lähetti Baltic Herring -kilpailulle onnea ja lähetti festariväelle terveisiä.

Joka vuosi eniten iloa tarjoaa kuitenkin opiskelijasarja. Elokuvakouluilla alkaa olla kaikkialla riittävät resurssit tehdä näyttävän näköistä kuvaa. Kun siihen lisätään laadukas opetus ja opiskelijoiden lahjakkuus niin jälki on kerta kaikkiaan miellyttävää. Itselläni on ollut ilo saada olla raadissa jo lähes parikymmentä kertaa ja olen päässyt läheltä seuraamaan kilpailun tasoa. Edellä olen jo maininnut muutamia opiskelijasarjan voittajia. Listaa voisi jatkaa vaikka nimillä Ville Jankeri, Katja Gauriloff, Hannaleena Hauru, Mikko Kuparinen, Mazdak Nassir, Antti Laakso, Jani Ilomäki ja Lauri-Matti Parppei… Kotimaista elokuvaa seuraaville varsin tuttuja nimiä.

Monille Baltic Herring -kilpailun opiskelijasarjassa pärjääminen onkin ollut ponnistuslauta uralla eteenpäin muissakin Itämeren rantavaltioissa. Esimerkiksi Ulu Braun tai Vuk Jevremovic Saksasta, Lina Luzyte Liettuasta tai Carl Olsson Tanskasta ovat luoneet jo näyttävän uran omissa maissaan ja ovat kansainvälisestikin jo tunnettuja. Baltic Herring -lyhytelokuvakilpailua voidaan siis pitää varsin merkittävänä Itämeren alueella.

Kilpailun suosion kasvusta kertoo jo sekin, ettei enää vuosiin ole pystytty tarjoamaan yleisölle mahdollisuutta nähdä kaikkia kilpailuun tarvittavia töitä, vaan on tarvittu isojen kilpailujen tapaan esiraateja, jotka valikoivat elokuvat yleisöä ja tuomaristoa varten. Suuri kiitos tästä Martin Zechnerille ja hänen tiimilleen.