33. Bluukkareiden valkokankaalla Raumalla 20.–23.8. nähdään kotimaisen tarjonnan lisäksi kiehtovimmat uutuudet Pohjoismaista, Euroopasta ja teemamaa Norjasta, Ukrainaa unohtamatta. Valtaosa elokuvista on Rauman ensi-iltoja.

Vuoden 2026 teemamaa on Norja

Norja-ohjelmiston avaa tänä vuonna parhaan kansainvälisen elokuvan Oscarin 2026 voittanut, Joachim Trierin Sentimental Value (2025), joka kuvaa oivaltavalla tavalla ohjaajaisän ja näyttelijä-tyttären vaikeaa suhdetta, lempeää huumoria unohtamatta. Ihmissuhteiden ihanuutta ja kurjuutta sekä monimutkaista perhedynamiikkaa pohtivat nyt useat muutkin norjalaiset.

Lilja Ingolfsdottirin ohjaama viiltävä erotarina Rakas (2024) kirkastuu modernin naisen muotokuvaksi. Arild Østin Ommundsenin melankolisessa draamakomediassa Everything Must Go (2025) sisarusten tyhjentäessä lapsuudenkotia pintaan nousevat monet muistot ja muinaiset riidat. Dag Johan Haugerudin ihmissuhdetrilogian ensimmäinen osa Sex (2024) on lämmin ja nokkela komedia, jossa kahden nuohoojan keskusteluissa perataan mieheyden kysymyksiä oman arjen keskellä. Ohjaaja Pål Öien tuore kauhu-, katastrofi- ja ekotrilleri Kraken (2026) on sitten jotain ihan muuta. Kun norjalaisista merimieslegendoista 1600-luvulta asti tunnettu jättimustekala Kraken ui näyttämölle, alkaa vuonossa tapahtua. Mukana on myös sinivalkoista osaamista: yhtenä osatuottajana on Mikko Kodisoja, puvustuksesta vastaa Janne Karjalainen ja lavastuksesta Kari Kankaanpää.

Pohjoismaiset elokuvat

Pohjoismainen sarja vie lähinaapurista kauemmaskin, ja käsittelee tavalla tai toisella hoivaa.

Mattias Johansson Skoglundin tämän kevään ensi-ilta, kauhuelokuva Hoivakoti (Ruotsi, 2025) tutustuttaa meidät hoitolaitokseen, jonka asukkaat käyttäytyvät yhä oudommin ja yövuoro kieltäytyy tulemasta töihin. Zinnini Elkingtonin draama Toinen uhri (Tanska, 2025) puolestaan kuvaa älykkäästi ja uskottavasti vajaamiehitetyn aivoyksikön hoitovirhettä rutiinioperaatiossa ja neurokirurgin tuntemaa syyllisyyttä, höystettynä ripauksella rakkautta.

Sofie Rørdamin ja Nina Paninnguaq Skydsbjerkin dokumentti Walls (Grönlanti, 2025) kuvaa elokuvaohjaajan ja vangin välille syntyvää ystävyyttä grönlantilaisessa naisvankilassa. Arktisen saaren jylhänkarujen maisemien taustaa vasten peilautuu myös Tanskan valta vaikutuksineen. Ohjaaja Maria Eriksson-Hechtin esikoisohjaus Iskunkestävä sielu (Ruotsi, 2025) valittiin vuoden parhaaksi elokuvaksi. Koskettavassa draamassa aikuisiin uskonsa menettäneen veljesparin isoveli yrittää auttaa lain väärälle puolelle suistumassa olevaa pikkuveljeä.

Färsaarelaista elokuvaa on harvemmin nähty, mutta nyt tarjolla on Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon voittaja 2025. Sakaris Stórán ohjaama hieno draama The Last Paradise on Earth (Färsaaret, 2025) pohtii mykistävien maisemien keskellä elävän nuoren miehen valintaa jäädä tyytyväisenä kotiseudulleen, vaikka kalat ovat kadonneet ja kaverit muuttaneet muualle.

Eurooppalainen ikkuna

Jean-Luc Godardin Viimeiseen hengenvetoon (Ranska, 1960) on ranskalaisen uuden aallon elokuvan avainteoksia. Tämä klassikko esitetään nyt Bluukkareilla, ja sille on syynsä. Ohjelmistossa niin ikään nähtävä Richard Linklaterin uutuus Nouvelle Vague (Ranska/ USA, 2025) nimittäin kuvaa uudelleen klassikon synnyn. Linklaterin filmaamat, vuoden 1960 tuotannon hilpeät käänteet ovat sinänsä historiallisesti akkuraatteja, mutta samanaikaisesti kaikki on keksittyä. Oodi elokuvan ilolle!

Hieman erilaista historiaa pohtii Tim Mielantsin järkyttävä tositarina Nämä pienet asiat (Irlanti, 2025), jossa perheenisän sydän särkyy, kun hän paikallisen luostarin salaisuuksia selvittäessään päätyy katolisen kirkon aikaansaaman, irlantilaisten kollektiivisen trauman jäljille. Ohjaaja Fatih Akinin tarina Amrum – sodan viimeiset päivät lapsen silmin (Saksa, 2025) taas on koskettava kasvutarina, jossa Hitlerin kuolemasta masentunut natsimyönteinen äiti lakkaa syömästä, ja pieni poika tekee kaikkensa ruokkiakseen riutuvan äitinsä.

Takaisin tämän päivään Eurooppaan meidät tuo Cannes-voittaja, Oliver Laxen trilleri Sirȃt (Espanja, 2025). Kun isä lähtee etsimään kadonnutta tytärtään pienen poikansa kanssa Marokon erämaan villeistä reiveistä, alkaa hurja roadmovie armottomalla aavikolla tajunnanräjäyttävän soundtrackin säestämänä. Pitäkää penkistä kiinni. Marokossa on kuvattu myös Maryam Touzanin ohjaama Calle Málaga – muistojeni katu (Marokko/ Espanja, 2025), joka on elämänmakuinen ja elämänmyönteinen tarina ikänsä Tangerissa eläneestä leskiäidistä, jonka kodin tytär haluaa nyt myydä. Viehättävän vanhan rouvan pitää keksiä konsti, jos toinenkin, jos mielii jäädä kotikulmilleen.

Ukrainalaisia elokuvia

Ukrainaakaan ei ole unohdettu, tämän vuoden Bluukkari-ohjelmistossa ukrainalaisia elokuvia on kaksi. Pavlo Ostrikovin romanttinen scifi-komediassa U Are the Universe (Ukraina/ Belgia, 2025) avaruusrekan kuljettaja luulee olevansa maailmankaikkeuden viimeinen. Kunnes kuulee ranskalaisen naisen kutsun kaukaiselta avaruusasemalta… Berliinin festivaalin kilpasarjassa ensi-iltansa saanut Katerina Gornostain dokumentti Timestamp (Ukraina/ Belgia/ Hollanti/ Ranska, 2025) puolestaan rakentaa mosaiikin, joka kuvaa opettajien ja oppilaiden nykyarkea eri puolilla Ukrainaa. Koulutus on inhimillisen yhteiskunnan tukipilari ja siitä pidetään kiinni sodankin olosuhteissa, viimeiseen asti.

Kotimaiset fiktiot

Useat uudet kotimaiset elokuvat pohtivat nyt ihmissuhteita, ja terapialle on tarvetta. Viron rannikolla kuvatussa komediallisessa draamassa Terapia (Suomi, 2025) parisuhdeleirille suuntaavat pariskunnat ja heidän terapeuttinsa päätyvät törmäyskurssille itsensä ja suhteidensa kanssa. Paavo Westerbergin ohjaaman fiktion päärooleissa nähdään muun muassa Tommi Korpela ja Pihla Viitala. Terapian alkukuvana esitetään vuoden 2026 Oscar-kisassa lyhytelokuvien lyhytlistalle asti edennyt lyhytelokuva Sukkahousut (Suomi, 2025), jonka on ohjannut Fabian Munsterhjelm ja jonka päärooleissa loistavat Samppa Batal ja Satu-Tuuli Karhu.

Terapeutin ja asiakkaan ongelmallinen suhde, kipeät muistot ja pakkomielteinen suhde nousevat esiin Josefina Rautiaisen esikoispitkässä Huutamisen taito (Suomi, 2025). Päärooleissa vakuuttavat Jonna Järnefelt ja Alina Tomnikov. Aleksi Salmenperän ohjaama Isänpäivä (Suomi, 2025) on taas rehti tragikomedia elämässä pärjäämisen mittareista sekä isyyden selvittämisestä. Päärooleissa ovat tosielämänkin ystävykset Tommi Korpela ja Tomi Lindfors.

Markus Lehmusruusun scifi-elokuvassa Orava (Suomi/ Saksa/ Alankomaat, 2025) painitaan sitten ihan toisenlaisten ongelmien kanssa, joskus tulevaisuudessa. Absurdissa tarinassa orava masentuu ja Pasi rakastuu. Päärooleissa ovat Miro Lopperi ja Mimosa Willamo.

Lastenelokuvia

Juha Wuolijoen ohjauksessa Vinskin seikkailut ovat edenneet jo kakkososaan, ja Vinski 2 -elokuvan nimiosaa näyttelee edelleen Kuura Rossi. Nyt kun näkymättömyyspulveri on varastettu, saa Vinski venyä noudattaakseen Apteekkarin ohjeita, jotta Hömpstad saataisiin pelastettua julmilta roistoilta.

Joona Tenan ohjaama Supermarsu ja suuri huijaus (2025) puolestaan on ekologisten kysymysten äärellä, sillä nyt kaikkia huolettaa lähimetsän ja siellä asuvan pörröhännän kohtalo. Voidaanko ne pelastaa, kun Supermarsuksi muuttuvan Emilian supervoimien lähdekin joutuu vääriin käsiin?

Kotimaisia dokumenttielokuvia

Bluukkari-ohjelmistossa korjataan nyt hyvän dokumenttivuoden satoa. Dokumentissa Kapina elämän puolesta (2025) Saku Soukka vie meidät tapahtumien ytimeen ja kuvaa Elokapina-yhteisöä sisältäpäin. Minkä hinnan saa maksaa, kun käy vallitsevia normeja vastaan?

Milja Viita on kuvannut Ihmisiä sunnuntaina (2025) mykkäfilmeistä tutulla, käsin veivattavalla kameralla. Viita teki jokaisesta kuvaamastaan ihmisestä aina yhden filmirullan pituisen muotokuvan. Sanoja ei tarvita, kaiken keskiössä on ajan vääjäämätön kulku ja elämän hauraus.

Jukka Kärkkäisen Kappale kauneinta suomea – The Beauty of Errors (2025) on kuvaus perheestä, jonka elämä on täynnä haasteita, mutta myös paljon rakkautta ja lämpöä. Alkukuvana esitetään Kärkkäisen lyhytelokuva Puskee veemäiseen paikkaan – The Beauty of Automobiles. Kärkkäinen keräsi näillä dokumenteillaan Tampereen elokuvajuhlien kaikki tärkeimmät palkinnot tänä vuonna. Palkittu on myös Sami Sänpäkkilän Anssi Kasitonnin maailma (2025), humoristinen ja lämmin tarina Ars Fennica -palkitusta taiteilijasta, joka tekee kaiken omalla tavallaan, mieluiten omin käsin.

Musiikkidokumentteja ohjelmistossa on kaksi. Mika Kaurismäen Every Note You Play (2025) ”tekee uskomattoman vaikeasta musiikista hämmästyttävän kiinnostavaa”, kun 16 huippumuusikkoa kokoontuu kolmen päivän sessioon yleisön eteen, ilman ohjeita tai suunnitelmaa. Tahvo Hirvonen ja Anne Lakanen puolestaan ovat taltioineet Tuomari Nurmio – 13 kylmää laulua -konsertin, jossa kuullaan valitettavan ajankohtaisia lauluja Nurmion katalogista 40 vuoden ajalta. Bluukkareilla kuullaan elokuvan karaokeversio!

Festivaalikeskus esiintyjineen muuttaa Kapakka²:seen. 16 mm kaitafilmejä Ravintola Otavassa ja lyhytelokuvia Ravintola Kissalassa.

***

Rauma täyttyy elokuvista, kohtaamisista ja festivaalitunnelmasta, kun Blue Sea Film Festival järjestetään 20.–23.8.2026. Yli kolme vuosikymmentä Raumalla järjestetty festivaali kokoaa jälleen yhteen elokuvien ystävät, tekijät, talkoolaiset ja kaupunkilaiset viettämään neljän päivän mittaista elokuvajuhlaa jo 33. kerran.

Blue Sea Film Festival on ennen kaikkea koko Rauman festivaali. Vaikka tapahtuman keskiössä ovat elokuvat, festivaali rakentuu myös kohtaamisista, keskusteluista ja yhteisestä kokemuksesta. Tapahtuma levittäytyy tänä vuonna eri puolille kaupunkia ja kutsuu mukaan niin ensikertalaiset kuin pitkän linjan festivaalikävijät.

Vuonna 2026 festivaalin uutena sydämenä toimii Kapakka², jonne sijoittuu festivaalikeskus. Festivaalikeskuksessa yleisö ja elokuvantekijät voivat tavata toisiaan rennossa ympäristössä koko tapahtuman ajan. Perjantaina 21.8. ja lauantaina 22.8. festivaalikeskuksessa juhlitaan perinteikkäästi. Perjantaina avajaisjuhlat kera esiintyjien klo 18 eteenpäin ja lauantaina katkitaiteellinen ehtoo kera Baltic Herring -lyhytelokuvakilpailun palkintojen jaon sekä artistien. Tänäkin vuonna iltajuhlat ovat ilmaiset, joten jokainen on tervetullut!

Bluukkarit elävät ajassa ja ottavat vastaan

Jotain uutta ja jotain vanhaa on tarjolla. Yksityisen talon sisäpihalla ollut verstastila eli Kino-Verstas siirtyy tänä vuonna Ravintola Otavaan, jossa nähdään 16 mm kaitafilminäytöksiä ainutlaatuisessa ympäristössä. Onhan tiloissa toiminut ravintola jo vuodesta 1649. Ravintola Kissala tulee myös osaksi festivaalikokonaisuutta, kun siellä esitetään ensimmäistä kertaa lyhytelokuvasarjoja. Myös Kissalan historia aina taidemuseoineen ja poliisiasemineen on melkoinen.

Festivaalivastaava ja Rauman elokuvakerho ry:n puheenjohtaja Timo Metsäjoki iloitsee eteenpäin katsovasta tapahtumasta.

– Blue Sea Film Festival on aina ollut enemmän kuin elokuvanäytösten sarja. Se on yhteinen kohtaamispaikka, jossa elokuvakulttuuri, ihmiset ja Rauman ainutlaatuinen ympäristö kohtaavat. Haluamme pitää kiinni festivaalin lämpimästä ja yhteisöllisestä tunnelmasta myös tulevaisuudessa, Metsäjoki sanoo.

Festivaalin luonteessa on aina ollut kotikutoisuus, lämminhenkisyys ja avoimuus.

– Yhteisölähtöisenä toimijana olemme tietysti avoimia yhteistyökuvioille. Tämä vuosi on tästä erittäin hyvä esimerkki, kun festivaalit levittäytyvät hieman entistä enemmän ympäri Raumaa, koska kanssamme halutaan tehdä yhteistyötä, Metsäjoki iloitsee.

Festivaalin sydämenä elokuvateatteri ja elokuvat

Festivaalin sydämenä toimii elokuvateatteri Iso-Hannu, joka täyttyy elokuvista torstaista sunnuntaihin kera upeiden tekijävieraiden. Elokuvaohjelmisto julkaistaan pian

Blue Sea Film Festival toivottaa kaikki tervetulleiksi osallistumaan tapahtumaan. Festivaali on avoin jokaiselle riippumatta siitä, onko kyseessä ensimmäinen vai peräti 33. kerta festivaalilla.

– Festivaalin ja erityisesti sen takana olevan Rauman elokuvakerho ry:n tavoitteena on luoda tapahtuma, jossa jokainen voi tuntea olevansa osa yhteisöä ja löytää itselleen merkityksellisiä elokuvaelämyksiä.

Baltic Herring -lyhytelokuvakilpailu on Itämeren rantavaltioiden asukkaille tarkoitettu kilpailu, joka järjestetään tänä vuonna 32. kerran. Kilpailussa on kolme sarjaa, amatöörit, av-koulujen opiskelijat ja ammattilaiset. Kaikki kilpailevat paitsi omien sarjojensa Silakka-Oscareista myös Golden Baltic Herring -pystistä. Varsinkin kotimaisen kilpailun arvostusta nostaa se, että Baltic Herring -lyhytelokuvakilpailu on yksi lyhytelokuva -Jussin kriteeri. Voidakseen ylipäätään olla Jussi-palkintoehdokas, täytyy elokuvan tulla valituksi vähintään kahteen Filmiaura ry:n hyväksymään kilpailuun.

Kilpailuun saapui tänä vuonna ennätysmäärä elokuvia, peräti 209 kymmenestä eri maasta! Amatöörisarjaan saapui 43 elokuva seitsemästä maasta. Kotimaisia oli eniten, peräti19. Saksastakin saapui 14. Tähän sarjaan kelpuutimme myös 3 venäläistä elokuvaa. Ruotsista, Puolasta ja Eestistä tuli 2 ja Norjastakin yksi. Sarjassa oli ainakin pari tuttua nimeä, Jaakko Kelaranta ja Janina Lutter Saksasta, jotka ovat aiemminkin palkittuja.

Opiskelijasarjaan saapui 77 elokuvaa. Sarjassa näkyy kiintoisasti, kuinka Itämeren rantavaltioista oli lähdetty muualle ja toisaalta muualta oli tultu tänne opiskelemaan elokuvaa. Yksi opiskelijatyö oli tehty esimerkiksi Columbian yliopistossa ja puolestaan Filippiineiltä oli tullut opiskelija Tallinnan yliopistoon. Muutenkin kansainvälistyminen näkyi. Suomalaisissa opiskelijoissa oli useita ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajataustaista. Suomesta olikin peräti 49 elokuvaa. Saksalaisia saapui 12, mukana elokuvakouluja, joista ei aiemmin ole leffoja tullut. Puolasta saapui kahdeksan työtä ja mukana kaikkein maineikkaammat kuten Łódź tai Krzysztof Kieślowski Film School. Latviasta ja Eestistä saapui kolme ja Ruotsista kaksi elokuvaa.

Ammattilaissarjassa näkyy kovia nimiä. Mukana on esimerkiksi bluukkareiltakin varsin tuttu Teemu Nikki ja ainakin kaksi Tampereen elokuvajuhlien takavuosien voittajaa, PV Lehtinen ja Mari Mantela. Mantela on voittanut aikanaan myös Baltic Herring -kilpailun opiskelijasarjan. Erityisesti animaatioelokuvien taso tuntuisi tänä vuonna olevan kova, siksi tuttuja nimiä on mukana kuten Gintare Valeviciute Brazauskiene Liettuasta tai Matthias Daenschel Saksasta.

Hylättyjä elokuvia oli kahdeksan. Yksi elokuva ei täyttänyt Itämeri –vaatimusta ja kahdeksan venäläisen elokuvan katsottiin olevan liian kytköksissä Venäjän hallintoon. Periaatteemme on, että hyökkäyssotaa käyvän valtion kanssa emme tee yhteistyötä.

Esiraadit valitsevat tuttuun tapaan finalistit yleisön ja tuomariston nähtäviksi Blue Sea Film Festivalilla Raumalla 20.–23.8.2026. Tällä kertaa esiraadit työskentelevät Lohjalla, Turussa ja Raumalla.

Kilpailun kansainvälinen tuomaristo

Saarlotta Virri, Baltic Herring -kilpailun voittaja 2025
Evgenija Ivanova, Latvia, Raumars-taiteilija
Kimberley Ellen Hall, Yhdysvallat, Raumars-taiteilija
Anna Grundström, Rauma Festivo