
32. Blue Sea Film Festivalin kansainvälisen ohjelmiston palkitut uutuudet vievät katsojan Liettuasta Hollantiin ja Skandinaviasta Turkkiin. Ohjaaja Linas Mikuta saapuu festivaalin vieraaksi.
*****
Teemamaa Liettua
Blue Sea Film Festivalin 2025 teemamaa on Liettua, meillä harvoin nähtyjä liettualaisia elokuvia on ohjelmistossa neljä. Bluukkareiden festivaaliohjelmistoja pitkään suunnitellut Tarmo Hotanen kertoo, että nousussa olleen liettualaisen elokuvan kansainvälisen menestyksen myötä voidaan puhua jo Liettuan elokuvan uudesta aallosta. Kansainvälistä menestystä ja palkintoja ovat niittäneet muun muassa ohjelmistossa olevat elokuvat Drowning Dry (Liettuan Oscar-ehdokas) sekä useilla festivaaleilla kautta maailman palkittu Toxic.
Saulè Blivautén esikoisohjaus Toxic (2024) seuraa kahden teinitytön elämää mallikoulussa, kun he etsivät omaa identiteettiään sekä tietä ulos tylsästä kotikaupungista toksisten kauneusihanteiden ja myrkyllisten ihmissuhteiden maailmassa.
Laurynas Bareišan draamassa Drowning Dry (2024) kahden perheen lomaviikonloppu maalla saa synkän käänteen. Kahden sisaruksen yritys jatkaa elämää yllättävän onnettomuuden jälkeen vaatii kuitenkin veronsa.
Ohjaajien Lina Lužytė ja Nerijus Milerius hyytävässä trillerissä Johatsu (2024) ruumishuoneella työskentelevä nuori nainen lähtee selvittämään jo kertaalleen tunnistetun kuolleen merimiehen todellista henkilöllisyyttä. Miten henkilö voi kadota jälkiä jättämättä?
Linas Mikutan Paradise Not Lost (2024) -dokumenttielokuvassa autistinen teinipoika Gabriel joutuu todistamaan vanhempiensa avioliiton hidasta romahtamista, mikä tuo jälleen yhden uuden koettelemuksen hänen elämäänsä. Ohjaaja Linas Mikuta saapuu festivaalin vieraaksi, ja hän on myös yksi festivaalin Baltic Herring -lyhytelokuvakilpailun kansainvälisistä tuomareista.
Pohjoismaiset elokuvat
Festivaalin perinteisessä pohjoismaisten elokuvien sarjassa nähdään tänä vuonna kaksi elokuvaa Islannista sekä elokuvia Norjasta, Ruotsista ja Saamenmaalta.
– Norjalaiset elokuvat alkavat olla nykyään laadun tae. Kysymys ei ole tällä kertaa siitä, että olisi sijoitettu reippaasti rahaa ja mahdollistettu elokuvien tekeminen, vaan norjalaisten lahjakkuuksien määrä on poikkeuksellinen, arvioi Tarmo Hotanen tämän vuoden pohjoismaisen parhaimmiston sarjaa.
Norjan Oscar-ehdokas Vanhempainilta (2024) on esikoisohjaajansa täysosuma, josta löytyy niin mustaa huumoria, piinaavaa jännitystä kuin tunnetiloja laidasta laitaan ja vähän ylikin. Lahjakkuus tuntuu periytyvän, sillä ohjaaja Halfdan Ullmann Tondelin isovanhemmat sattuvat olemaan Ingmar Bergman ja Liv Ullman. Elokuvan pääroolissa puolestaan loistava ja hämmentävä Renate Reinsve tekee roolityön, joka ei ihan heti unohdu.
Toronton festivaalilla ensi-iltansa saanut, norjalaisen Egil Pedersenin ohjaamassa draamakomediassa Biru Unjárga – Fucking Uuniemi (2024) saamelaisteini Elvira uskoo, että hän on saanut alkunsa tanskalaisella hedelmöitysklinikalla. Kunnes paikalle ilmestyy hänen oikea isänsä… Pohjoissaamenkielinen elokuva on meillä suuri harvinaisuus.
Useasti palkitun islantilaisohjaaja Rúnar Rúnarssonin tarina Kahden auringonlaskun välissä kuljettaa kahden nuoren tarinaa vimmaisesti, varmasti ja lohdullisesti, auringonlaskusta auringonlaskuun. Elokuva sai kunnian avata Cannesissa Un certain regard -sarjan vuonna 2024.
Islantilaisen elokuvan kärkinimiin kuuluva Baltasar Kormákur puolestaan kertoo elokuvassaan Touch romanttisen ja koskettavan tarinan yhden miehen matkasta tämän etsiessä nuoruudenrakkauttaan 50 vuoden takaa yli maanosien. Touch on vuoden 2024 yleisömenestys Islannissa ja palkittu niin Euroopan kuin Amerikan festivaaleilla.
Ruotsalaisohjaaja Frida Kempffin Nainen ja meri (2024) on tositarina, jossa periksiantamaton Sally Bauer haastaa oman aikansa normit tavoitellessaan unelmaansa uida Englannin kanaalin yli sodan kynnyksellä. Yhteisö ympärillä ei tätä niin vain sulata.
Eurooppalainen ikkuna
Festivaalin Eurooppalainen ikkuna -sarjassa nähdään tänä vuonna hyvinkin erilaisia elokuvia, brittiläinen musiikkidokumentti siinä missä latvialainen animaatiokin. Nyt zoomataan myös Euroopan eri kolkkiin aiempaa laajemmin.
– Vaikuttaa siltä, että nykyään Suomen levitykseen uskalletaan tuoda tarjolle yhtä lailla pienten kielialueiden elokuvia – esimerkiksi hollannin- tai georgiankielisiä elokuvia – siinä missä aikaisempi tarjonta tuli pitkälti vain suurilta kielialueilta, Tarmo Hotanen sanoo.
Bernard MacMahonin dokumentti Becoming Led Zeppelin (2025) on bändin jokaisen uskollisen fanin nähtävä. Mukana on ennen näkemätöntä historiaa, live materiaalia, kokonaisia kappaleita ja henkilökohtaisia taustoja – Led Zeppelinin omin sanoin vieläpä isolta kankaalta ja huippumiksauksena.
Ruotsalais-georgialainen Levan Akin on kerännyt kunnioitettavan määrän palkintoja elokuvallaan Crossing (2024), jossa eläköitynyt opettaja Lia lähtee matkaan georgialaisesta rantakylästä rähjäisen naapurinpojan kanssa. Määränpäänä Istanbul, tavoitteena löytää kadonnut siskontytär. Oodi ihmisyydelle ja Istanbulin moninaisuudelle.
Hollantilaisohjaaja Jelle de Jongen elokuvassa Muistojen matka (2024) lähes 50 vuotta naimisissa ollut pariskunta lähtee pitkälle automatkalle halki Euroopan tapaamaan kuolemansairasta ystävää viimeisen kerran. Matka halki muuttuneen Euroopan tuo muistot mieleen, mutta se pakottaa myös kohtaamaan pahenevan muistisairauden.
Parhaan animaation Oscar-voittaja Flow (2024) on valloittanut katsojat ympäri maailman, ja se on hukutettu lukemattomiin palkintoihiin. Suuressa seikkailussa ohjaaja Gints Zilbalodis tekee kunniaa latvialaisen animaatio-osaamisen parhaille perinteille, ja eläimet saavat käyttäytyä juuri niin kuin eläimet käyttäytyvät.
32. Sinisen meren elokuvajuhlat – Blue Sea Film Festival järjestetään Raumalla 21.–24.8.2025.