Category

Yleinen

Lapin lumo -keskustelu lauantaina 24.8. klo 15.30 festivaalikeskuksessa

Lapin lumo -keskustelu lauantaina 24.8. klo 15.30 festivaalikeskuksessa

Lapin yliopiston Audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelman dokumenttielokuvan näytökseen olen valinnut opiskelijoiden tekemiä lyhytelokuvia 2011-2019 vuosien väliltä. Tämä yhdeksän elokuvan kattaus tuo vahvasti esille opiskelijoiden intohimoa tehdä dokumentaarista elokuvaa omista lähtökohdistaan sekä ilmaisullisesti että teemallisesti. Minulle ne ovat tekijöidensä näköisiä elokuvia ja siksi myös onnistuvat varmasti puhuttelemaan muitakin.

Dokumenttielokuvan ainutlaatuisuuden kokemus herää usein eloon juuri sinä hetkenä, kun katsojina koemme, että tekijän vahva halu kertoa tositarinoita maailmasta yhdistyy löydettyyn ohjaukselliseen näkökulmaan ja aihetta oivaltavasti esiintuoviin elokuvallisiin ilmaisukeinoihin. Tunne ja tietämys kohtaavat, jolloin tunneside elokuvan ja katsojan välillä on vahvaa ja välitöntä. Dokumenttielokuvan lyhyt muoto antaa vapaudellaan oivan mahdollisuuden nuorille tekijöille jättää vahvan tunnekosketuksen katsojille. Tämä potentiaali on mahdollista, koska oman elämän kautta he ovat jo monissa asioissa asiantuntijoita. 

Usein dokumenttielokuvien aiheet tulevat hyvinkin läheltä omaa elämänhistoriaa, jos niin vain antaa tulla. Vahva omakohtaisuus on läsnä Jenny Timosen Lainassa elokuvassa, jossa tekijä itse käy läpi sijaisvanhemmuutta oman henkilöhistorian kautta. Animaation kuvien ja Jennyn kertomien lapsuuden huostaanoton kokemuksista mennään Anneli ja Hempan sijaisvanhemmuuden kokemuksiin Jennyn kanssa. Anneli muistelee Jennyn kysymystä: ”Saanko minä sanoa sinua äitiksi?” Toinen muisto toisesta elokuvasta: ”Kengät omassa huoneessa ikkunan vieressä”. Näin purkaa omaa lapsuuttaan Emma Seppänen Koti kulmassa -elokuvassaan. Emman tie vie rakkaan mutta väkivaltaisen isän kodista Rovaniemen Reippaan nyrkkeilykehään, jossa Emma voi kasvaa aikuiseksi nuoreksi naiseksi ja mennä omaan kotiin pelkäämättä ketään.

Hyvin vahvaa aikuisuuden rohkeutta ja kypsyyttä näyttää Juha Karttimo elokuvalla Kaamos. Juha nostaa esille elokuvallaan omakohtaisen seitsemän vuoden kokemuksen masennuksesta. Juhan todistajamainen ääni, musiikki ja kuvat nostavat tämän hypnoottiseksi elokuvaksi jossa masennuksen syvistä vesistä tullaan kohti aamua, jossa on valoa ja toivoa. Toisenlaisia sävyjä nuoren aikuisen naisen elämästä tuo esille Aura Kontion elokuva Jutut ja säädöt, joka syväluotaa parinmuodostamisen monimutkaisuutta nykymaailman Tinder- ja someajan näennäisessä helppoudessa. Tekijän oma elämä välillä tarjoaa yllättäviäkin mahdollisuuksia nostaa tutusta aiheesta tärkeitä kysymyksiä esille. Timo Metsäjoki dokumentillaan Jouluntuoja sukeltaa joulupukin asun sisälle ”jouluduunissaan” ja samalla tuo esille vaikeutta määritellä joulun todellista sanomaa koomisilla vivahteillaan. Toisaalta dokumenttielokuva voi olla myös lyhyt  oman elämäntavan statement. Tätä on Paavo Jokisen 3Flip: ”Kun seison rullalaudalla, olen vapaa.” Kuva ja musiikki on myös vapaa kertomaan tätä elämäntapaa.

Rohkeaan kuvalliseen ilmaisuun luottaa myös Arttu Nieminen elokuvassaan Sapmi – The way of being. Saamenmaalla on monet kasvot ja omat hetkensä jotka määrittelevät pitkää jatkumoa pohjoisen elämäntavassa. Anri Gorski elokuvassaan Katse seuraa luontokuvaaja Arto Komulaista työtä luonnossa eri vuodenaikoina. Elokuva hengittää ilmaisultaan kevyesti kuvien ja äänen kautta. Juuso Voutilaisen elokuvassa The Chronology of Decay urbaani löytöretkeily saa kiintoisan ilmaisun valokuvan ja liikkuvan kuvan yhdistelmässä. Kuvan ja musiikin kautta päästään kurkistamaan ajan ja paikan kerrostumiin. Ota kuva ja jätä jälkeesi vain jalanjälki.

Timo Haanpää

Lapin yliopisto, Audiovisuaalinen mediakulttuuri

Lapin yliopiston dokumenttisarja esillä: lauantaina 24.8. kello 12.15 Iso-Hannu sali 2.

  1. Jenny Timonen: Lainassa (13min) 2013
  2. Seppänen Emma: Koti kulmassa (8 min) 2011
  3. Paavo Jokinen & Ahti Nykänen: 3flip (3.15 min) 2018
  4. Aura Kontio: Jutut ja säädöt (18 min) 2018
  5. Juha Karttimo: Kaamos (7.30min) 2019
  6. Arttu Nieminen: Sapmi -The way of being (12 min) 2017
  7. Juuso Voutilainen: The Chronology of Decay (14.20) 2015
  8. Anri Korski: Katse (5.30 min) 2016
  9. Timo Metsäjoki & Jyri Huhtala: Jouluntuoja (13min) 2019

Ensi-illassa Rauman seudulla kuvattu Timo Metsäjoen ja Jyri Huhtalan Jouluntuoja.

Keskustelu puolalaisesta elokuvasta lauantaina 24.8. klo 12.00 festivaalikeskuksessa

Keskustelu puolalaisesta elokuvasta lauantaina 24.8. klo 12.00 festivaalikeskuksessa. Jarno Hänninen johdattelee teemaa. Mukana myös Raumalla asuva Puolasta kotoisin oleva historoitsija Tomasz Kieruzel

 

KORKEATASOINEN PUOLALAINEN NYKYELOKUVA

Puolalainen nykyelokuva voi hyvin. Uudet elokuvat keräävät palkintoja ulkomaisilla festivaaleilla ja katsojia kotimaassa. Tämä ei ole sattuman tulosta vaan taustalla on järjestelmällinen ja pitkäjänteinen suunnitelma puolalaisen elokuvan tason nostamiseksi.

PUOLALAINEN KOULUKUNTA

Ensimmäistä kertaa puolalainen elokuva nousi laajemmalti maailmanmaineeseen 1950-luvun loppupuolella. Stalinismin ajan päättyminen loi hetkeksi vapaammat olot. Tätä hyödynsivät muun muassa ohjaajat Andrzej Wajda, Andrzej Munk, Jerzy Kawalerowicz ja Wojciech Jerzy Has. He tekivät sarjan toista maailmansotaa ja nykyhetkeä ruotivia elokuvia, jotka puhuttelevat katsojia vielä tänäänkin.

Tämän niin sanotun puolalaisen koulukunnan painotukset eivät kuitenkaan olleet Puolan kansantasavallan silloisen johdon mieleen. 1960-luvun alussa elokuvapolitiikkaa linjattiin uudelleen ja puolalaisen koulukunnan mukaisten elokuvien tekeminen kävi mahdottomaksi.

MORAALISEN VASTUUN ELOKUVA

Seuraavan kerran puolalainen elokuva saavutti laajempaa huomiota 1970-luvun lopulla. Silloin niin sanottu moraalisen vastuun elokuva pohti etenkin yksilön moraalisten valintojen tärkeyttä reaalisosialistisessa yhteiskunnassa. Keskeisiä ohjaajanimiä olivat muun muassa Krzysztof Zanussi, Krzysztof Kieślowski, Agnieszka Holland ja Andrzej Wajda.

Moraalisen vastuun elokuvien kukoistus osuu yhteen Solidaarisuusliikkeen nousun kanssa. 13.12.1981 julistettu sotatila, joka kesti aina 22.7.1983 asti laittoi lopun kaikelle tälle toiveikkuudelle. Solidaarisuusliike kuitenkin nousi uudestaan vuosikymmenen lopulla. Kesäkuussa 1989 järjestettiin vapaat vaalit ja yhden puolueen hallitsema Puolan kansantasavalta tuli tiensä päähän.

MUUTOKSEN AJAN ELOKUVA

Krzysztof Kieślowskin nousu maailmanmaineeseen osuu juuri tähän hetkeen, mutta laajemmalti ottaen puolalaisella elokuvalla ei kovin häävisti mennyt. Sen suunta kulki noin 15 vuoden aikana amerikkalaisia jännityselokuvia matkivista elokuvista rikoskomedian ja kirjallisuuteen perustuvien spektaakkeleiden kautta romanttiseen komediaan.

Muutoksen ajan katsotaan päättyvän vuoden 2004 kevääseen kun Puolasta tuli EU:n jäsen. Kesällä 2005 astui voimaan pitkään valmisteltu elokuvaa koskeva laki. Puolalaisten elokuvien uudeksi päärahoittajaksi tuli Puolan elokuvataiteen instituutti, eli PISF.

ELOKUVA PISF:IN MUKAAN

Varsin pian tukiohjelma vakiinnutti muotonsa ja pitkäjännitteinen työ puolalaisen elokuvan kehittämiseksi pääsi vauhtiin. Tähän kannattaa syventyä hieman tarkemmin, sillä siinä piilee avain puolalaisen nykyelokuvan laajemmalle ymmärtämiselle.

Vuoden 2019 tukiohjelman prioriteetit ovat: tekijälähtöiset elokuvat, historiallista tematiikkaa sisältävät elokuvat, suuren yleisön elokuvat ja kansainväliset yhteistuotannot, joissa on puolalainen ohjaaja. Tämän lisäksi budjetista on varattu tietty osuus pelkästään esikoisohjauksille.

Jos tarkastelemme festivaalilla esitettäviä puolalaisia elokuvia huomaamme kuinka ohjelma toimii. Paweł Pawlikowskin Cold War, Agnieszka Hollandin Jäljet, Joanna Kos-Krauzen ja Krzysztof Krauzen Birds Are Singing in Kigali ja Piotr Domalewskin esikoisohjaus Silent Night ovat kaikki ehdottomasti tekijälähtöistä elokuvaa, joista välittyy vahvasti ohjaajan oma näkemys.

Historiallista tematiikkaa sisältävä elokuva on PISF:in määritelmän mukaan sellainen, jossa historiallisella taustalla on merkittävä vaikutus dramaturgian, henkilöiden ja tapahtumien kehittymiselle ja joka syntyy yhteistyössä historioitsijan kanssa. Stalinismin aikaan sijoittuva Cold War ja Ruandan sisällisodan ajoista kertova Birds Are Singin in Kigali näyttävät kuinka luovasti tätä prioriteettia voi soveltaa.

Vuonna 2015 Puolan parlamenttivaalit voitti Laki ja oikeus -puolue. Heidän kansallis-konservatiivinen politiikansa on noussut otsikoihin myös Suomessa. Oman lisämakunsa puolalaisten nykyelokuvien katsomiselle saa kun etsii mikä elokuva on Laki ja oikeus -puolueen politiikan puolesta ja mikä taas sisältää piikkejä sitä kohtaan.

Antoisia hetkiä puolalaisten nykyelokuvien parissa!

Kirjoittaja: Jarno Hänninen

Jarno Hänninen (s.1978) on valmistunut Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi ja suorittanut Puolan valtiollisessa elokuvakoulussa Łódźissa tuottajalinjan. Hänninen opettaa puolalaisen elokuvan historiaa Helsingin yliopistossa ja on toiminut vuodesta 2019 alkaen Suomi-Puola Yhdistysten Liiton elokuvasihteerinä.

Elokuvakasvatuspäivä/Ihmefilmi & Cined

ELOKUVAKASVATUSPÄIVÄ / IHMEFILMI & CINED

IhmeFilmin ja eurooppalaisen laatuelokuvan CinEd-nettielokuvat esittäytyvät Blue Sea Film Festivaalilla. Sarja elokuvista nähdään elokuva Petite Lumière (Alain Gomis, 2002). Elokuva on suunnattu 7. ja 8. -luokkalaisille opettajineen.

Näytös perjantaina 23.8. klo 12- 13.30 Iso-Hannun 2-salissa.

Asiantuntijana elokuvakasvattaja, FM, Kaisa Kukkola.

Tarkempi info ja ilmottautuminen. info@ihmefilmi.fi

Näytöksen yhteydessä opitaan uusia, hieman erilaisia tapoja katsoa ja käsitellä elokuvaa. Opettajat saavat sekä käytännön opastuksen elokuvan käyttöön kouluympäristössä että vinkkejä maksuttomista elokuvista, joita voivat oppilaidensa kanssa katsoa kouluvuoden aikana.

Näytöksen kesto keskusteluineen n. 90 min.

Petite lumière -elokuvan esittely:

Dakarissa, Senegalissa, 8-vuotias tyttö Fatima pohtii maailmaa, lähtee ulos kuljeskelemaan, sulkee silmänsä ja avaa ne, sulkee uudelleen. Ovatko ihmiset yhä olemassa vaikka hänen silmänsä on kiinni?

_______________________________________________________________________________

IhmeFilmi esittely:

Ihmefilmi on nuorille suunnattu valtakunnallinen elokuvakasvatushanke, jota vetää IhmeFilmi ry. Tavoitteena on tuoda laatuelokuvien katsominen osaksi koulujen ja nuorisotilojen toimintaa. Opettajat, nuorisotyöntekijät ja aktiiviset elokuvateatterien pitäjät ovat pyörittäneet IhmeFilmi-sarjoja kymmenissä esityspaikoissa ympäri Suomen jo vuodesta 2008 alkaen. IhmeFilmin pohjalta voi rakentaa kurssisuorituksen lukioon, ammattikouluun ja peruskoulun päättöluokkaisille. Useilla oppilaitoksilla on tästä jo vuosien kokemus.

Nuorisotiloissa elokuvia on esitetty osana kulttuuritoimintaa. Paikallinen yhteistyö voi tuoda samaan näytökseen nuoria eri reittejä: osa tulee tekemään kurssisuoritusta (esimerkiksi äidinkieli, kuvataide), osa tulee katsomaan elokuvia vapaa-ajallaan.

IhmeFilmi ry tuottaa vuosittain kaksi elokuvasarjaa: IhmeFilmi -klassikkoelokuvasarjan, josta esityspaikat voivat valita joko 10 tai 5 elokuvan kokonaisuuden, sekä IhmeSuomi-sarjan, joka on suunnattu suomea 2. kielenä puhuville nuorille. Näiden sarjojen lisäksi yhdistys on mukana rakentamassa eurooppalaista CinEd-laatuelokuvakirjastoa opetuskäyttöön. CinEd-elokuvia voi katsella Institut Francais’n verkkopalvelusta internetissä.

CinEd esittely:

IhmeFilmin uusi CinEd-sarja tarjoaa eurooppalaista laatuelokuvaa ja uusia työkaluja elokuvakasvatukseen. Elokuvat katsellaan verkossa toimivan cined.eu/fi -esitysalustan kautta.

CinEd on Ranskan kulttuurikeskusten koordinoima, eurooppalainen elokuvakasvatushanke, joka tutustuttaa 6-19 -vuotiaita lapsia ja nuoria eurooppalaisen elokuvan rikkauteen. CinEd:in kautta saamme Suomeen vuosittain kasvavan valikoiman eurooppalaisia laatuelokuvia, niihin laaditut oppimateriaalit ja ilmaisia elokuvakasvatus-koulutuksia.

Vuonna 2019 hankkeessa on mukana 10 elokuvakasvatustoimijaa yhdeksästä eri maasta. Mukana Suomen lisäksi ovat Italia, Espanja, Portugali, Ranska, Romania, Bulgaria, Liettua ja Tsekki. Hanketta rahoittavat partnerimaat ja Creative Europe/ Media Programme/ audience development -ohjelma. Suomessa hanketta tukee myös Opetus ja kulttuuriministeriö.

Eurooppalaisten elokuvien kautta CinEd pyrkii kehittämään nuorten katsojien kykyä katsoa elokuvaa taiteena ja tarjoaa mahdollisuuden tutustua laadukkaisiin, eri kulttuureista ja kielialueilta tuleviin elokuviin. Samalla hanke kehittää nuorten kykyä kriittiseen analyysiin ja lisää tietoa elokuvan kielestä ja tekniikoista.

CinEd:in erityinen elokuvakasvatuksellinen lähestymistapa kutsuu luomaan yhteyksiä elokuvien välille ja soveltuen myös uuden opetussuunnitelman päämääriin, kuten ilmiöoppimiseen ja oppiaineiden rajoja ylittävien kokonaisuuksien käsittelyyn.

 

Baltic Herring 2019 finalistit

BALTIC HERRING 2019 FINALISTIT

Amatöörit

Boris Abrosimov, Venäjä: Trashpot, rikoskomedia, 18 min, alle 25- v

——————————————–

Inuk Jørgensen, Ruotsi/Tanska: Home, dokkari, 8 min

Edward Kowzan, Venäjä: The Lake –FC30, fiktio, 30 min

Andres Göx, Saksa: Grenzgänger – Sinfonie einer Mauer, 16 min

Pawel Zdanowski, Puola: My Big Brother, fiktio 15 min

Janne Immonen and Team: Kukan tarina, animaatio, 3 min

Ami Lindholm: Mother and Milk, animaatio, 11 min

Opiskelijat

Anastasia Lobkovski, Aalto-yliopisto ELO: Hehku, fiktio, 5 min

Oksana Belousova, Academy of Cinematographic and Theatre Arts N. S. Mikhalkov, Venäjä: Dolmen, fiktio, 11 min

Timo Kleinemeier, Mathias Schweikert, Hochschule der Medien Stuttgart, Saksa: Riverbound, dokkari, 8 min

Anna Volonskoya, St Petersburg State University of Film and Television, Venäjä: Balance, fiktio, 19 min, alle 25 –v

Olga Peretyatkova, Moscow Film School, Venäjä: Reflections, fiktio, 20 min

Yury Titov, Academy of Cinematographic and Theatre Arts N. S. Mikhalkov, Venäjä: My Friend Pushkin, fiktio, 18 min

Anastasia Ostapenko, High School of Directors and Scripwiters, Venäjä, Hide-And-Seek, fiktio, 15 min

————————

Helga Hagen, Saksa, Harmony 3.0, videotaide, 6 min

Lauri Pulkkinen, Hertta Lehtovirta, Sanna Liinamaa, Janne Häkkinen, Ulrika Fredrikson, Aalto-yliopisto ELO: Afterparty, animaatio, 5 min

Severi Koivusalo, Aalto-yliopisto ELO: Häävalssi, komedia, 20 min

Ieva Norvele, Filmu skola, Latvia: Lelles, komedia, 30 min

Christian Kaufmann, Filmacademie Baden- Württemberg, Saksa: Nope!, animaatio, 5 min

Markus Aho, Aalto-yliopisto ELO: Mekko, fiktio, 3 min

Prosarja

Kirill Proskurin, Venäjä: He Pulls His Truck, fiktio, 24 min

Roman Sokolov, Venäjä: The Theory of Sunset, animaatio, 9 min

Maxim Kulikov, Venäjä: Quiet, dokkari, 10 min

Yakov Sivchenko, Venäjä: Night Talk with a Hangman, fiktio, 20 min

Abror Samugjanov, Venäjä: WORM, fiktio, 7 min

Anna Kritskaya, Venäjä: Dubak, dokkari, 7 min

Heli Pekkonen, Marianne Mäkelä: Soita äidille, dokkari, 18 min

—————

Måns Berthas, Ruotsi: Isle of Capri, fiktio, 5 min

Ole-Andre Ronneberg, Norja: Bathtub by the Sea, fiktio, 5 min

Baltic Herring kilpailun tuomaristo 2019

Baltic Herring kilpailun tuomaristo 2019:

Fabian Munsterhjelm, ohjaaja, viime vuoden BH voittaja
Patrik Kumpulainen, viime vuoden BH voittaja
Matilde Caruso, näyttelijä, RaumArs-taiteilija, Italia
Tarmo Hotanen, elokuvatieteen maisteri, koordinaattori

Baltic herring 25 -juhlavuoden kilpailussa ennätysmäärä osallistujia

25 -juhlavuoden kilpailussa ennätysmäärä osallistujia Baltic Herring -lyhytelokuvakilpailu on Itämeren rantavaltioiden asukkaille tarkoitettu kilpailu, joka järjestetään tänä vuonna 25. kerran. Määräaikaan mennessä kilpailuun hyväksyttiin peräti 176 elokuvaa kymmenestä eri Itämeren maasta. Valtaosa kilpailutöistä on fiktioita, mutta mukaan mahtuu myös animaatioita,dokkareita, kokeellisia elokuvia, musiikkivideoita ja videotaidetta. Venäjältä saapui huimat 75 elokuvaa. Suomen lisäksi töitä on saapunut Ruotsista, Saksasta, Puolasta, Norjasta, Tanskasta, Eestistä, Latviasta ja Liettuasta.

Kilpailuun kaikkiin sarjoihin saatiin ilahduttavan runsaasti elokuvia. Erityisen ilahduttavaa on amatöörisarjan huima kasvu. Sarjaan ilmoittautui 44 elokuvaa, kun aiemmin on aina jääty alle kahdenkymmenen. Valtaosa töistä oli joko kotimaasta tai Venäjältä, mutta myös Ruotsista ilmoittautui mukaan 8 lyhäriä. Opiskelijasarjan 62 työssä ovat jälleen mukana Euroopan johtavia elokuvakouluja, kuten Lontoon elokuvakoulu, Kölnin kansainvälinen elokuvakoulu, VGIK Venäjältä ja ELO Suomesta. Ammattilaissarjan 70 elokuvan tekijöiden joukossa on rautaisia ammattilaisia, kuten animaattori Roman Sokolov Venäjältä, dokumentaristi Werner Biedermann Saksasta, Måns Berthas Ruotsista tai kolmen pitkän elokuvan Samuli Valkama. Sarja on äärimmäisen tiukka, sillä vain yhdellä kymmenestä on paikka loppukilpailuun Kaikki kilpailuelokuvat osallistuvat pääpalkinnon Golden Baltic Herringin tavoitteluun.

Kilpailun keraamiset pienoisveistokset on valmistanut Kaarina Selin. Kilpailua ovat tukeneet taloudellisesti Taiteen keskustoimikunta, Rauman kaupunki sekä raumalainen elokuvaohjaaja Jouko Nummela.

Kilpailun esiraadit ympäri Suomea valitsevat loppukilpailuelokuvat, jotka esitetään yleisölle ja tuomaristolle Blue Sea Film festivaaleilla torstaina 22. 8. sekä yleisölle myös pe 23. 8. elokuvateatteri Iso-Hannussa. Yleisöllä on mahdollisuus valita oma  suosikkinsa, olla bongaamassa elokuvan seuraavia mestareita, kuten vaikkapa Klaus Härö tai Selma Vilhunen, jotka ovat olleet BH-voittajia.

Yleisöäänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan elokuva-aiheinen palkinto. Itämeren parhaat lyhytelokuvat palkitaan Blue Sea Festivalilla Raumalla lauantaina 24.8.2015, jolloin ratkeaa myös yleisöäänestys.

26. BSFF, teemamaana Puola

Teemamaana Puola ja valkokankaalla parhaat uudet elokuvat läheltä ja kaukaa – elokuvan juhlaa Raumalla elokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna 22.–25.8.2019

26. Blue Sea Film Festivalin teemamaa on Puola. Puolalaisen elokuvan sarjassa nähdään muun muassa Pawel Pawlikowskin uusin elokuva Cold War (2018), joka kertoo kahden puolalaisen muusikon intohimoisen rakkaustarinan kylmän sodan aikaan. Agnieszka Hollandin Jäljet (2017) on puolestaan Berliinin elokuvajuhlien 2017 kilpasarjassa valloittanut jännityselokuva, täynnä harmaaahapsista naisenergiaa ja -anarkiaa. Joanna Kos-Krauzen ja Krzysztof Krauzen Birds are singing in Kigali (Ptaki spiewaja w Kigali, 2017) vie täysin toisenlaisten kysymysten äärelle: se on ensimmäinen pakolaisteemaa käsittelevä puolalainen elokuva ja kertoo Ruandasta. Piotr Domalewskin esikoisohjaus Silent Night (Cicha noc, 2017) taas kuvaa siirtolaisuutta: vuosia ulkomailla työskennellyt poika saapuu yllättäen jouluksi kotiin itäpuolalaiseen maalaistaloon yllättävän suunnitelman kera. Puolalaisen elokuvan asiantuntija, Suomi-Puola -yhdistysten liiton elokuvasihteeri Jarno Hänninen saapuu festivaalin vieraaksi. Toisena puolalaisen elokuvan asiantuntijanamme on Raumalla asuva historioitsija Tomasz Kieruzel.

Kotimaiset leffauutuudet tuovat tullessaan perinteisesti festivaalin vieraiksi myös kotimaisia tekijöitä. Sinisen meren elokuvajuhlien 2019 ohjelmistossa nähdään Juha Lehtolan Ihmisen osa, Aleksi Salmenperän Tyhjiö, Katja Gauriloffin Baby Jane, Miia Tervon Aurora, Selma Vilhusen Hölmö nuori sydän, Klaus Härön Tuntematon mestari, Markus Lehmusruusun Risto Räppääjä ja pullistelija, Anna Erikssonin M, Markku Pölösen Oma maa ja Teppo Airaksisen Juice, jonka alkukuvana esitämme Aki Kaurismäen lyhytelokuvan Juice Leskinen & Grand Slam: Bluesia Pieksämäen asemalla. Dokumenteista nähdään mm. Joonas Berghällin Miehiä ja poikia, Marko Röhrin Luontosinfonia, Petteri Saarion Vedenneito sekä Arthur Franckin Oliver Hawk. Kotimaan elokuvalista täydentyy kesän mittaan.

Pohjoismaisista elokuvista festivaalilla nähdään ainakin kaksi ruotsalaista elokuvaa, hämmentävä Ali Abbasin ohjaama Raja/Gräns sekä Gabriela Pichlerin ohjaama hulvaton Amatöörit/ Amatörer. Meillä harvinaista islantilaista elokuvaa edustaa Ása Helga Hjörleifsdótirrin The Swan/ Svanurinn ja Tanskasta nähdään Milad Alamin ohjaama The Charmer/ Charmeren. Lista täydentyy kesän mittaan.

Eurooppalainen ikkuna kurkistaa tällä kertaa myös kauemmaksi: libanonilaisen ohjaajan Nadine Labakin Kapernaum – kaaoksen lapset (2018) on rankka tarina libanonilaisesta pojasta, joka haastaa vanhempansa oikeuteen, syytteenä lapsen saattaminen maailmaan karuissa oloissa. Palkitun iranilaisen ohjaajan Jafar Panahin uusin elokuva Kolme naista (2019) taas kertoo siitä, miten sitkeänä tietyt perinteet elävät yhteisössä. Elokuva on palkittu parhaasta käsikirjoituksesta Cannesin elokuvajuhlilla.

Dome Karukosken Hollywood-debyytti Tolkien kuuluu ehdottomasti Rauman tarjontaan. Erikoisuutena tänä vuonna on luvassa Bryan Singerin Bohemian rapsody – sing along -versiona!

Toinen erikoisuus on legendaarinen kauhuelokuva Nosferatu – yön valtias, josta on tehty restauroitu 40-vuotisjuhlakopio! Werner Herzogin alkuperäinen sai ensi-illan vuonna 1979, nyt juhlakopio on omistettu Bruno Ganzin muistolle.

Raumalaisia tekijöitä on tietysti mukana ohjelmistossa: valkokankaalla nähdään Jouko Nummelan, Lauri-Matti Parppein sekä ja Kirre Koivusen elokuvia.

Kansainvälinen Baltic Herring -lyhytelokuvakilpailu järjestetään nyt jo 25. kerran, ja se nostaa esiin tuttuun tapaan Itämeren alueen lyhytelokuvia, joissa teemana on vesi, tavalla tai toisella. Ilmoittautumis-deadline on tänä vuonna 31.5.2019. Parhaat elokuvat palkitaan ja silakka-Oskarit jaetaan festarilauantaina 24.8.2019.

Lisäksi luvassa keskusteluja ja poikkitaiteellista menoa ravintola Amarilllon terassilla.

Suomen sympaattisin ja lämminhenkisin elokuvafestivaali 03.08.2018

Tommi Korpela: ”Suomen sympaattisin ja lämminhenkisin elokuvafestivaali!”

Elokuvatähdet onnittelevat ja kiittävät 25. juhlavuottaan viettävää Rauma Blue Sea Film Festivalia. Vuonna 1994 Rauman Elokuvakerho ry täytti 25 vuotta, minkä kunniaksi kerho päätti järjestää ensimmäiset raumalaiset elokuvafestivaalit. Tuolloin ei järjestäjien mieleen juolahtanutkaan, että vuonna 2018 tapahtuma eläisi edelleen ja Sinisen Meren Elokuvajuhlat, Rauma Blue Sea Film Festival, järjestettäisiin jo 25. kerran. Valtakunnalliselle yleisölle suhteellisen tuntemattomat elokuvajuhlat ovat muodostuneet paitsi länsirannikkolaisen leffayleisön kesäiseksi kiintotähdeksi, myös kotimaisten elokuvatekijöiden lempipaikaksi, mitä tulee niin katsojien kuin kollegoidenkin kohtaamiseen.

Mari Rantasila: ”Yksi Suomen parhaista elokuvajuhlista!”

Mari Rantasila: ”Yksi Suomen parhaista elokuvajuhlista!” Festivaaleille oman muistinsa mukaan tänä vuonna jo ainakin viidettä kertaa saapuva Mari Rantasila kertoo pitäneensä Blue Sea Film Festivalia aina yhtenä Suomen parhaista elokuvajuhlista kolmesta eri syystä.

– Ensinnäkään lyhytelokuvakilpailusta ja muutamista pienistä palkinnoista huolimatta kilpaileminen ei määrittele festarin tunnelmaa, joten väärällä tavalla jännittynyt kilpailuhenki puuttuu tapahtumasta. Sen ansiosta tunnelma täyttyy leppoisista kohtaamisista, Rantasila avaa.

– Toiseksi Raumalla pyritään aina ottamaan ohjelmistoon ulkomaisten lisäksi mahdollisimman paljon kotimaisia elokuvia, mitä arvostan. Pikkaisen sivussa suurten kaupunkien ja suurten elokuvafestivaalien humusta on Rantasilan mukaan elokuvantekijän hyvä olla.

– Kolmanneksi Rauman kokoisessa kaupungissa ei olla niinkään ammattilaisten kesken tarkastelemassa toisiaan, vaan paikalla on elokuva-alan ulkopuolisia tavallisia ihmisiä tutustumassa maan elokuvakirjoon ja kulttuuriin. Toki Raumalla saa ammattilainenkin kotimaisesta tarjonnasta hyvän kokonaiskuvan, kiittelee Rantasila. Tietysti alakeskeisiäkin leffafestareita tarvitaan – elokuva-alan ihmisten on tavattava toisiaan ja vaihdettava ajatuksia, mutta tällaiset yleisön elokuvajuhlat ovat myös yhtä tarpeen, koska elokuvia tehdään nimenomaan katsojille.

Rauman tapahtuma on elokuvakerhomainen kansan leffafestari. Rantasila löytää niin tapahtumasta kuin itse tapahtumakaupungistakin runsaasti kehuttavaa. Lisäksi Raumalla on ollut paras paneelikeskustelu, jossa olen koskaan ollut mukana, paneeli saatiin toimimaan, vaikka keskustelijoita oli suuri määrä, ja paikalla oli myös miehiä kuuntelemassa asiaa naisten asemasta elokuvissa, Rantasila muistelee. Raumalla on sitä paitsi ihana pyöriä. Kaupungilla on sen verran kokoa, että siellä kohtaa ihmisiä sekä elokuva-alalta että yleisöstä, mutta tarpeeksi pieni, jotta siellä pystyy halutessaan liikkumaan myös aivan omissa oloissaan.

Rantasila edustaa festivaaleilla tänä vuonna kahta elokuvaa, toista ohjaajana ja toista näyttelijänä, kun ohjelmistossa nähdään sekä hänen ohjaamansa Puluboin ja Ponin leffa (2018) että Inari Niemen ohjaama aikuisten hyväntuulinen draamakomedia Joulumaa (2017).

Aleksi Mäkelä: “Lisää tekee mieli!”

Joulumaassa nähdään myös Tommi Korpela, joka on lisäksi pääosassa festareilla esitettävässä elokuvassa Ikitie (2017). Ikitie on yksi viime vuoden puhutuimmista ja palkituimmista kotimaisista elokuvista. Alkuperäisistä aikomuksista ja festivaalitiedotuksista poiketen Korpela ei valitettavasti pääse Blue Sea Film Festivaleille paikalle tänä vuonna, ja haluaakin siksi onnitella tapahtumaa etänä.

Lämpimät onnittelut 25-vuotiaalle Rauman elokuvafestivaalille! Korpela toivottaa, ja jakaa samalla oman kokemuksensa leffajuhlista:  Suomen sympaattisin ja lämminhenkisin elokuvafestivaali puolustaa tärkeää paikkaansa suurempien festivaalien rinnalla. Rauman elokuvafestivaali on tekijälle aina ammatillisesti voimaannuttava ja sydäntä lämmittävä kokemus.

Yleisön suosikkileffoja pitkän liudan ohjanneen Aleksi Mäkelän elokuvista nähdään Raumalla tänä vuonna 95 (2017), joka esitetään erikoisnäytöksessä festivaalin avajaispäivänä urheilubaari Tifosissa. Myös Mäkelä on tämänvuotisen festivaalin ajan kiinni työkiireissä toisaalla, mutta toivoo kaikkien tapahtumaan osallistujien juhlistavan 25. elokuvajuhlia hänenkin puolestaan.

03.08.2018