All Posts By

bsff

2019

Tämän vuoden teemamaana Puola. Valkokankaalla parhaat uudet elokuvat läheltä ja kaukaa – elokuvan juhlaa. Kansainvälinen Baltic Herring -lyhytelokuvakilpailu järjestettiin nyt jo 25. kerran, ja se nosti esiin tuttuun tapaan Itämeren alueen lyhytelokuvia, joissa teemana on vesi, tavalla tai toisella.

 

Kotimaiset elokuvat:

Aurora 2019, Miia tervo
Baby Jane 2019, Katja Gauriloff
Elvis ja Onerva 2019, Mikael Syrjälä
Hölmä nuori sydän 2018, Selma Vilhunen
Ihmisen osa 2018, Juha Lehtola
Juice 2018, Teppo Airaksinen
Bluesia Pieksamäen asemalla 2012, Aki Kaurismäki
M 2018, Anna Eriksson
Oma maa 2018, Markku Pölönen
Poissa 2019, Arttu Haglund
Risto Räppääjä ja pullistelija 2019, Markus Lehmusruusu
Tuntematon mestari 2019, Klaus Härö
Kaksi ruumista rannalla 2019, Anna Paavilainen
Tyhjiö 2018, Aleksi Salmenperä
Äiti 2019, Samppa Batal

Dokumentit:

Aatos ja Amine 2019, Reetta Huhtanen
Luontosinfonia 2019, Marko Röhr
Miehiä ja poikia 2019, Joonas Berghäll
Mystinen metsätyömies 2019, Mikko Mattila
Olliver Hawk 2019, Arthur Franck
Vedenneito 2019, Petteri Saario
Veeran maaginen elämä 2019, Tonislav Hristov

Raumalaisia elokuvia:

Rauman elämää itsenäisyyden aikana, osa 4 2019, Jouko Nummela
Hiljaa kuin murhaajat 2019, Lauri-Matti Parppei
Meri oo muu elämän 2019, Kirre Koivunen
The Loop 2019, Englanti, Sanni Kämäräinen
Made in the Shade 2019, Englanti, Alfie B. Russ (kuvaus: Sanni Kämäräinen)

Lapin yliopiston dokumenttisarja:

Jenny Timonen: Lainassa 2013
Emma Seppänen: Koti Kulmassa 2011
Paavo Jokinen & Ahti Nykänen: 3flip 2018
Aura Kontio: Jutut ja säädöt 2018
Juha Kartimo: Kaamos 2019
Arttu Nieminen: Sapmi-The way of being 2017
Juuso Voutilainen: The Cronology of Decay 2015
Anri Gorski: Katse 2016
Timo Metsäjoki & Jyri Huhtala: Jouluntuoja 2019

Satakunnan elävän kuvan keskus/Meka-TV

Lasten ja nuorten elokuvia
Kyläelämää Satakunnassa
Erityisryhmien elokuva-aarrearkku

Puolalaiset elokuvat:

Birds are singing in Kigali 2017, Joanna Kos-Krauze, Krystof Krauze
Cold War 2018, Pawel Pawlokowski
Silent night cicha noc 2017, Piotr Domalewski
Jäljet 2017, Agnieszka Holland

Pohjoismaalaiset elokuvat:

The Charmer/Charmøren 2017, Tanska, Ruotsi, Milad Alami
Amatöörit 2018, Ruotsi, Gabriela Pichler
Woman at War 2018, Islanti, Ukraina, Ranska, Benedikt Erligsson
Raja 2018, Ruotsi, Ali Abbasi

Kansainvälinen ikkuna:

Kapernaum-Kaaoksen lapset 2018, Libanon, Ranska, Yhdysvallat, Nadine Labaki
Kolme naista 2018, Iran, Jafar Panahi
Nosferatu-yön valtias 1979, Länsi-Saksa, Ranska, Werner Herzog

Eurooppalainen ikkuna:

Bohemian Rapsody-Sing along 2018, UK/USA, Bryan Singer
Tolkien 2019, Yhdysvallat, Dome Karukoski

Yöllinen mysteerifilminäytös:

Kuutamokeikka: Jerzy Skolimowski

Vieraat:

Samppa Batal, ohjaaja, leikkaaja – Äiti
Hannu-Pekka Björkman, näyttelijä – Ihmisen osa, Tyhjiö, Oma maa, Aurora, Elvis & Onerva
Matilfe Caruso, Baltic Herring-juryn jäsen
Vaiko Edur, Baltic Herring-juryn jäsen
Timo Haanpää, Yliopisto-opettaja, elokuvantekijä
Jyri Huhtala, kuvaaja, leikkaaja – Jouluntuoja
Arttu Haglund, ohjaaja, leikkaaja – Poissa
Kirre Koivunen, dokumentaristi – Meri oo muu elämän
Kaisa Kukkola, IhmeFilmi, CinEd
Patrik Kumpulainen, Baltic Herring-juryn jäsen
Sanni Kämäräinen, kuvaaja – Made In The Shade, ohjaaja – The Loop
Konsta Laakso, näyttelijä – Oma maa
Juha Lehtola, ohjaaja – Ihmisen osa
Teemu Liakka, kuvaaja – Luontosinfonia
Mikko Mattila, ohjaaja, käsikirjoittaja – Mystinen metsätyömies
Timo Metsäjoki, ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja, näyttelijä – Jouluntuoja
Fabian Munsterhjelm, Baltic Herring-juryn jäsen
Jouko Nummela, ohjaaja, käsikirjoittaja – Rauman elämää itsenäisyyden aikana
Lauri- Matti Parppei, ohjaaja – Hiljaa kuin murhaajat
Markku Pölönen, ohjaaja, käsikirjoittaja – Oma maa
Marko Röhr, tuottaja – Luontosinfonia
Jaana Saarinen, näyttelijä – Äiti
Panu Tuomikko, näyttelijä – Poissa

Keskustelut:

Puolalainen elokuva
Lapin lumo

Oheisohjelma:

Avajaisjuhlat:
Raunistiina Kassinen-Guildensternin esoteerinen astral-bingo
Avajaisseremonia
Pläkkploosarit
Kampelan luovutus
Elokuvavieraiden tervehdykset
Vaginamonologeja
Singing Sisters
Joint Patrol

Katkitaiteellinen ehtoo:
Baltic Herring-lyhytelokuvakilpailun palkintojen jako
Nanna & Ansa
Elokuvavieraiden tervehdykset
Esko Grundström & Reetta Parvikko
Anita Bangin Country Circus
Reiät
Yöllinen mysteerifilminäytös

Lapin lumo -keskustelu lauantaina 24.8. klo 15.30 festivaalikeskuksessa

Lapin lumo -keskustelu lauantaina 24.8. klo 15.30 festivaalikeskuksessa

Lapin yliopiston Audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelman dokumenttielokuvan näytökseen olen valinnut opiskelijoiden tekemiä lyhytelokuvia 2011-2019 vuosien väliltä. Tämä yhdeksän elokuvan kattaus tuo vahvasti esille opiskelijoiden intohimoa tehdä dokumentaarista elokuvaa omista lähtökohdistaan sekä ilmaisullisesti että teemallisesti. Minulle ne ovat tekijöidensä näköisiä elokuvia ja siksi myös onnistuvat varmasti puhuttelemaan muitakin.

Dokumenttielokuvan ainutlaatuisuuden kokemus herää usein eloon juuri sinä hetkenä, kun katsojina koemme, että tekijän vahva halu kertoa tositarinoita maailmasta yhdistyy löydettyyn ohjaukselliseen näkökulmaan ja aihetta oivaltavasti esiintuoviin elokuvallisiin ilmaisukeinoihin. Tunne ja tietämys kohtaavat, jolloin tunneside elokuvan ja katsojan välillä on vahvaa ja välitöntä. Dokumenttielokuvan lyhyt muoto antaa vapaudellaan oivan mahdollisuuden nuorille tekijöille jättää vahvan tunnekosketuksen katsojille. Tämä potentiaali on mahdollista, koska oman elämän kautta he ovat jo monissa asioissa asiantuntijoita. 

Usein dokumenttielokuvien aiheet tulevat hyvinkin läheltä omaa elämänhistoriaa, jos niin vain antaa tulla. Vahva omakohtaisuus on läsnä Jenny Timosen Lainassa elokuvassa, jossa tekijä itse käy läpi sijaisvanhemmuutta oman henkilöhistorian kautta. Animaation kuvien ja Jennyn kertomien lapsuuden huostaanoton kokemuksista mennään Anneli ja Hempan sijaisvanhemmuuden kokemuksiin Jennyn kanssa. Anneli muistelee Jennyn kysymystä: ”Saanko minä sanoa sinua äitiksi?” Toinen muisto toisesta elokuvasta: ”Kengät omassa huoneessa ikkunan vieressä”. Näin purkaa omaa lapsuuttaan Emma Seppänen Koti kulmassa -elokuvassaan. Emman tie vie rakkaan mutta väkivaltaisen isän kodista Rovaniemen Reippaan nyrkkeilykehään, jossa Emma voi kasvaa aikuiseksi nuoreksi naiseksi ja mennä omaan kotiin pelkäämättä ketään.

Hyvin vahvaa aikuisuuden rohkeutta ja kypsyyttä näyttää Juha Karttimo elokuvalla Kaamos. Juha nostaa esille elokuvallaan omakohtaisen seitsemän vuoden kokemuksen masennuksesta. Juhan todistajamainen ääni, musiikki ja kuvat nostavat tämän hypnoottiseksi elokuvaksi jossa masennuksen syvistä vesistä tullaan kohti aamua, jossa on valoa ja toivoa. Toisenlaisia sävyjä nuoren aikuisen naisen elämästä tuo esille Aura Kontion elokuva Jutut ja säädöt, joka syväluotaa parinmuodostamisen monimutkaisuutta nykymaailman Tinder- ja someajan näennäisessä helppoudessa. Tekijän oma elämä välillä tarjoaa yllättäviäkin mahdollisuuksia nostaa tutusta aiheesta tärkeitä kysymyksiä esille. Timo Metsäjoki dokumentillaan Jouluntuoja sukeltaa joulupukin asun sisälle ”jouluduunissaan” ja samalla tuo esille vaikeutta määritellä joulun todellista sanomaa koomisilla vivahteillaan. Toisaalta dokumenttielokuva voi olla myös lyhyt  oman elämäntavan statement. Tätä on Paavo Jokisen 3Flip: ”Kun seison rullalaudalla, olen vapaa.” Kuva ja musiikki on myös vapaa kertomaan tätä elämäntapaa.

Rohkeaan kuvalliseen ilmaisuun luottaa myös Arttu Nieminen elokuvassaan Sapmi – The way of being. Saamenmaalla on monet kasvot ja omat hetkensä jotka määrittelevät pitkää jatkumoa pohjoisen elämäntavassa. Anri Gorski elokuvassaan Katse seuraa luontokuvaaja Arto Komulaista työtä luonnossa eri vuodenaikoina. Elokuva hengittää ilmaisultaan kevyesti kuvien ja äänen kautta. Juuso Voutilaisen elokuvassa The Chronology of Decay urbaani löytöretkeily saa kiintoisan ilmaisun valokuvan ja liikkuvan kuvan yhdistelmässä. Kuvan ja musiikin kautta päästään kurkistamaan ajan ja paikan kerrostumiin. Ota kuva ja jätä jälkeesi vain jalanjälki.

Timo Haanpää

Lapin yliopisto, Audiovisuaalinen mediakulttuuri

Lapin yliopiston dokumenttisarja esillä: lauantaina 24.8. kello 12.15 Iso-Hannu sali 2.

  1. Jenny Timonen: Lainassa (13min) 2013
  2. Seppänen Emma: Koti kulmassa (8 min) 2011
  3. Paavo Jokinen & Ahti Nykänen: 3flip (3.15 min) 2018
  4. Aura Kontio: Jutut ja säädöt (18 min) 2018
  5. Juha Karttimo: Kaamos (7.30min) 2019
  6. Arttu Nieminen: Sapmi -The way of being (12 min) 2017
  7. Juuso Voutilainen: The Chronology of Decay (14.20) 2015
  8. Anri Korski: Katse (5.30 min) 2016
  9. Timo Metsäjoki & Jyri Huhtala: Jouluntuoja (13min) 2019

Ensi-illassa Rauman seudulla kuvattu Timo Metsäjoen ja Jyri Huhtalan Jouluntuoja.

Keskustelu puolalaisesta elokuvasta lauantaina 24.8. klo 12.00 festivaalikeskuksessa

Keskustelu puolalaisesta elokuvasta lauantaina 24.8. klo 12.00 festivaalikeskuksessa. Jarno Hänninen johdattelee teemaa. Mukana myös Raumalla asuva Puolasta kotoisin oleva historoitsija Tomasz Kieruzel

 

KORKEATASOINEN PUOLALAINEN NYKYELOKUVA

Puolalainen nykyelokuva voi hyvin. Uudet elokuvat keräävät palkintoja ulkomaisilla festivaaleilla ja katsojia kotimaassa. Tämä ei ole sattuman tulosta vaan taustalla on järjestelmällinen ja pitkäjänteinen suunnitelma puolalaisen elokuvan tason nostamiseksi.

PUOLALAINEN KOULUKUNTA

Ensimmäistä kertaa puolalainen elokuva nousi laajemmalti maailmanmaineeseen 1950-luvun loppupuolella. Stalinismin ajan päättyminen loi hetkeksi vapaammat olot. Tätä hyödynsivät muun muassa ohjaajat Andrzej Wajda, Andrzej Munk, Jerzy Kawalerowicz ja Wojciech Jerzy Has. He tekivät sarjan toista maailmansotaa ja nykyhetkeä ruotivia elokuvia, jotka puhuttelevat katsojia vielä tänäänkin.

Tämän niin sanotun puolalaisen koulukunnan painotukset eivät kuitenkaan olleet Puolan kansantasavallan silloisen johdon mieleen. 1960-luvun alussa elokuvapolitiikkaa linjattiin uudelleen ja puolalaisen koulukunnan mukaisten elokuvien tekeminen kävi mahdottomaksi.

MORAALISEN VASTUUN ELOKUVA

Seuraavan kerran puolalainen elokuva saavutti laajempaa huomiota 1970-luvun lopulla. Silloin niin sanottu moraalisen vastuun elokuva pohti etenkin yksilön moraalisten valintojen tärkeyttä reaalisosialistisessa yhteiskunnassa. Keskeisiä ohjaajanimiä olivat muun muassa Krzysztof Zanussi, Krzysztof Kieślowski, Agnieszka Holland ja Andrzej Wajda.

Moraalisen vastuun elokuvien kukoistus osuu yhteen Solidaarisuusliikkeen nousun kanssa. 13.12.1981 julistettu sotatila, joka kesti aina 22.7.1983 asti laittoi lopun kaikelle tälle toiveikkuudelle. Solidaarisuusliike kuitenkin nousi uudestaan vuosikymmenen lopulla. Kesäkuussa 1989 järjestettiin vapaat vaalit ja yhden puolueen hallitsema Puolan kansantasavalta tuli tiensä päähän.

MUUTOKSEN AJAN ELOKUVA

Krzysztof Kieślowskin nousu maailmanmaineeseen osuu juuri tähän hetkeen, mutta laajemmalti ottaen puolalaisella elokuvalla ei kovin häävisti mennyt. Sen suunta kulki noin 15 vuoden aikana amerikkalaisia jännityselokuvia matkivista elokuvista rikoskomedian ja kirjallisuuteen perustuvien spektaakkeleiden kautta romanttiseen komediaan.

Muutoksen ajan katsotaan päättyvän vuoden 2004 kevääseen kun Puolasta tuli EU:n jäsen. Kesällä 2005 astui voimaan pitkään valmisteltu elokuvaa koskeva laki. Puolalaisten elokuvien uudeksi päärahoittajaksi tuli Puolan elokuvataiteen instituutti, eli PISF.

ELOKUVA PISF:IN MUKAAN

Varsin pian tukiohjelma vakiinnutti muotonsa ja pitkäjännitteinen työ puolalaisen elokuvan kehittämiseksi pääsi vauhtiin. Tähän kannattaa syventyä hieman tarkemmin, sillä siinä piilee avain puolalaisen nykyelokuvan laajemmalle ymmärtämiselle.

Vuoden 2019 tukiohjelman prioriteetit ovat: tekijälähtöiset elokuvat, historiallista tematiikkaa sisältävät elokuvat, suuren yleisön elokuvat ja kansainväliset yhteistuotannot, joissa on puolalainen ohjaaja. Tämän lisäksi budjetista on varattu tietty osuus pelkästään esikoisohjauksille.

Jos tarkastelemme festivaalilla esitettäviä puolalaisia elokuvia huomaamme kuinka ohjelma toimii. Paweł Pawlikowskin Cold War, Agnieszka Hollandin Jäljet, Joanna Kos-Krauzen ja Krzysztof Krauzen Birds Are Singing in Kigali ja Piotr Domalewskin esikoisohjaus Silent Night ovat kaikki ehdottomasti tekijälähtöistä elokuvaa, joista välittyy vahvasti ohjaajan oma näkemys.

Historiallista tematiikkaa sisältävä elokuva on PISF:in määritelmän mukaan sellainen, jossa historiallisella taustalla on merkittävä vaikutus dramaturgian, henkilöiden ja tapahtumien kehittymiselle ja joka syntyy yhteistyössä historioitsijan kanssa. Stalinismin aikaan sijoittuva Cold War ja Ruandan sisällisodan ajoista kertova Birds Are Singin in Kigali näyttävät kuinka luovasti tätä prioriteettia voi soveltaa.

Vuonna 2015 Puolan parlamenttivaalit voitti Laki ja oikeus -puolue. Heidän kansallis-konservatiivinen politiikansa on noussut otsikoihin myös Suomessa. Oman lisämakunsa puolalaisten nykyelokuvien katsomiselle saa kun etsii mikä elokuva on Laki ja oikeus -puolueen politiikan puolesta ja mikä taas sisältää piikkejä sitä kohtaan.

Antoisia hetkiä puolalaisten nykyelokuvien parissa!

Kirjoittaja: Jarno Hänninen

Jarno Hänninen (s.1978) on valmistunut Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi ja suorittanut Puolan valtiollisessa elokuvakoulussa Łódźissa tuottajalinjan. Hänninen opettaa puolalaisen elokuvan historiaa Helsingin yliopistossa ja on toiminut vuodesta 2019 alkaen Suomi-Puola Yhdistysten Liiton elokuvasihteerinä.

Valokuvaaja Kirre Koivusen ZOSIA’S poLAND -valokuvanäyttely Amarillossa festivaalien ajan

Valokuvaaja Kirre Koivusen ZOSIA’S poLAND -valokuvanäyttely on lyhyt esittely kolmivuotiaan Zosia Kieruzelin kotimaasta Puolasta. Zosian perhe asuu omakotitalossa Klukin pikkukylässä noin 200 kilometrin päässä Varsovasta. Isä Piotr työskentelee insinöörinä GE:llä ja äiti Marta on lastentarhanopettaja. Isovanhemmat Teresa ja Miroslaw Wroblewscy pitävät hotelliravintolaa ja Zosia on heidän silmäteränsä. Zosian isän äiti Grazyna Kieruzel on Zosialle hyvin tärkeä. Zosia vierailee usein Grazynan luona, jossa voi leipoa ja leikkiä kaikkia ihania leikkejä mummon kanssa. Grazynalla on myös kaksi koiraa, Cezar ja Rex, joiden kanssa voi temmeltää pihalla mielin määrin.

Zosian kotiseudun lisäksi näyttelyyn on koostettu kuvia nykypäivän Puolasta, muun muassa Lodzista, Varsovasta, Krakovasta ja Wielunista. Kuvat ovat kolmen viimeisen vuoden ajalta – siltä ajalta, jolloin Zosia on jo ollut ilahduttamassa omaa elinpiiriään. Osassa kuvista heijastuu edelleenkin voimakkaasti katukuvassa näkyvä Puolan kommunistinen ajanjakso sekä toisen maailmansodan historialliset tapahtumat.

Serdecznie zapraszamy na wystawę fotografii ”The Zosia’s poLand”

The Zosia’s poLand

Wystawa fotografii autorstwa Kirre Koivunen przedstawia Polskę oczami trzyletniej Zosi Kieruzel. Zosia mieszka wraz z rodzicami w małej miejscowości Kluki,w województwie łódzkim, położonej około 200 km od Warszawy. Tata Piotr jest inżynierem i pracuje w sektorze energetycznym dla polskiego oddziału amerykańskiej firmy GE. Mama Marta jest z wykształcenia pedagogiem i pracuje w jednym z bełchatowskich przedszkoli.Dziadkowie ze strony Marty, Teresa i Mirosław Wróblewscy prowadzą swój biznes,restaurację i hotel, a
Zosia jest ich oczkiem w głowie. Grażyna Kieruzel babcia ze strony taty jest również bardzo ważną postacią dla Zosi. Zosia bardzo często odwiedza dziadków. Wraz z babcią Grażyną uwielbia piec ciasta i bawić się z jej kochanymi psami Cezarem i Reksiem.

Zdjęcia przedstawiają nie tylko rodzinne strony Zosi, ale również Warszawę, Łódź, Kraków i Wieluń. To okres ostatnich trzech lat, gdy Zosia dorasta,póbując ukazać Polskę, która mając trudną historię spowodowaną II Wojną Światową jak i czasami komunizmu staję się dla małej Zosi jej ukochaną ojczyzną.

Elokuvakasvatuspäivä/Ihmefilmi & Cined

ELOKUVAKASVATUSPÄIVÄ / IHMEFILMI & CINED

IhmeFilmin ja eurooppalaisen laatuelokuvan CinEd-nettielokuvat esittäytyvät Blue Sea Film Festivaalilla. Sarja elokuvista nähdään elokuva Petite Lumière (Alain Gomis, 2002). Elokuva on suunnattu 7. ja 8. -luokkalaisille opettajineen.

Näytös perjantaina 23.8. klo 12- 13.30 Iso-Hannun 2-salissa.

Asiantuntijana elokuvakasvattaja, FM, Kaisa Kukkola.

Tarkempi info ja ilmottautuminen. info@ihmefilmi.fi

Näytöksen yhteydessä opitaan uusia, hieman erilaisia tapoja katsoa ja käsitellä elokuvaa. Opettajat saavat sekä käytännön opastuksen elokuvan käyttöön kouluympäristössä että vinkkejä maksuttomista elokuvista, joita voivat oppilaidensa kanssa katsoa kouluvuoden aikana.

Näytöksen kesto keskusteluineen n. 90 min.

Petite lumière -elokuvan esittely:

Dakarissa, Senegalissa, 8-vuotias tyttö Fatima pohtii maailmaa, lähtee ulos kuljeskelemaan, sulkee silmänsä ja avaa ne, sulkee uudelleen. Ovatko ihmiset yhä olemassa vaikka hänen silmänsä on kiinni?

_______________________________________________________________________________

IhmeFilmi esittely:

Ihmefilmi on nuorille suunnattu valtakunnallinen elokuvakasvatushanke, jota vetää IhmeFilmi ry. Tavoitteena on tuoda laatuelokuvien katsominen osaksi koulujen ja nuorisotilojen toimintaa. Opettajat, nuorisotyöntekijät ja aktiiviset elokuvateatterien pitäjät ovat pyörittäneet IhmeFilmi-sarjoja kymmenissä esityspaikoissa ympäri Suomen jo vuodesta 2008 alkaen. IhmeFilmin pohjalta voi rakentaa kurssisuorituksen lukioon, ammattikouluun ja peruskoulun päättöluokkaisille. Useilla oppilaitoksilla on tästä jo vuosien kokemus.

Nuorisotiloissa elokuvia on esitetty osana kulttuuritoimintaa. Paikallinen yhteistyö voi tuoda samaan näytökseen nuoria eri reittejä: osa tulee tekemään kurssisuoritusta (esimerkiksi äidinkieli, kuvataide), osa tulee katsomaan elokuvia vapaa-ajallaan.

IhmeFilmi ry tuottaa vuosittain kaksi elokuvasarjaa: IhmeFilmi -klassikkoelokuvasarjan, josta esityspaikat voivat valita joko 10 tai 5 elokuvan kokonaisuuden, sekä IhmeSuomi-sarjan, joka on suunnattu suomea 2. kielenä puhuville nuorille. Näiden sarjojen lisäksi yhdistys on mukana rakentamassa eurooppalaista CinEd-laatuelokuvakirjastoa opetuskäyttöön. CinEd-elokuvia voi katsella Institut Francais’n verkkopalvelusta internetissä.

CinEd esittely:

IhmeFilmin uusi CinEd-sarja tarjoaa eurooppalaista laatuelokuvaa ja uusia työkaluja elokuvakasvatukseen. Elokuvat katsellaan verkossa toimivan cined.eu/fi -esitysalustan kautta.

CinEd on Ranskan kulttuurikeskusten koordinoima, eurooppalainen elokuvakasvatushanke, joka tutustuttaa 6-19 -vuotiaita lapsia ja nuoria eurooppalaisen elokuvan rikkauteen. CinEd:in kautta saamme Suomeen vuosittain kasvavan valikoiman eurooppalaisia laatuelokuvia, niihin laaditut oppimateriaalit ja ilmaisia elokuvakasvatus-koulutuksia.

Vuonna 2019 hankkeessa on mukana 10 elokuvakasvatustoimijaa yhdeksästä eri maasta. Mukana Suomen lisäksi ovat Italia, Espanja, Portugali, Ranska, Romania, Bulgaria, Liettua ja Tsekki. Hanketta rahoittavat partnerimaat ja Creative Europe/ Media Programme/ audience development -ohjelma. Suomessa hanketta tukee myös Opetus ja kulttuuriministeriö.

Eurooppalaisten elokuvien kautta CinEd pyrkii kehittämään nuorten katsojien kykyä katsoa elokuvaa taiteena ja tarjoaa mahdollisuuden tutustua laadukkaisiin, eri kulttuureista ja kielialueilta tuleviin elokuviin. Samalla hanke kehittää nuorten kykyä kriittiseen analyysiin ja lisää tietoa elokuvan kielestä ja tekniikoista.

CinEd:in erityinen elokuvakasvatuksellinen lähestymistapa kutsuu luomaan yhteyksiä elokuvien välille ja soveltuen myös uuden opetussuunnitelman päämääriin, kuten ilmiöoppimiseen ja oppiaineiden rajoja ylittävien kokonaisuuksien käsittelyyn.

 

Baltic Herring 2019 finalistit

BALTIC HERRING 2019 FINALISTIT

Amatöörit

Boris Abrosimov, Venäjä: Trashpot, rikoskomedia, 18 min, alle 25- v

——————————————–

Inuk Jørgensen, Ruotsi/Tanska: Home, dokkari, 8 min

Edward Kowzan, Venäjä: The Lake –FC30, fiktio, 30 min

Andres Göx, Saksa: Grenzgänger – Sinfonie einer Mauer, 16 min

Pawel Zdanowski, Puola: My Big Brother, fiktio 15 min

Janne Immonen and Team: Kukan tarina, animaatio, 3 min

Ami Lindholm: Mother and Milk, animaatio, 11 min

Opiskelijat

Anastasia Lobkovski, Aalto-yliopisto ELO: Hehku, fiktio, 5 min

Oksana Belousova, Academy of Cinematographic and Theatre Arts N. S. Mikhalkov, Venäjä: Dolmen, fiktio, 11 min

Timo Kleinemeier, Mathias Schweikert, Hochschule der Medien Stuttgart, Saksa: Riverbound, dokkari, 8 min

Anna Volonskoya, St Petersburg State University of Film and Television, Venäjä: Balance, fiktio, 19 min, alle 25 –v

Olga Peretyatkova, Moscow Film School, Venäjä: Reflections, fiktio, 20 min

Yury Titov, Academy of Cinematographic and Theatre Arts N. S. Mikhalkov, Venäjä: My Friend Pushkin, fiktio, 18 min

Anastasia Ostapenko, High School of Directors and Scripwiters, Venäjä, Hide-And-Seek, fiktio, 15 min

————————

Helga Hagen, Saksa, Harmony 3.0, videotaide, 6 min

Lauri Pulkkinen, Hertta Lehtovirta, Sanna Liinamaa, Janne Häkkinen, Ulrika Fredrikson, Aalto-yliopisto ELO: Afterparty, animaatio, 5 min

Severi Koivusalo, Aalto-yliopisto ELO: Häävalssi, komedia, 20 min

Ieva Norvele, Filmu skola, Latvia: Lelles, komedia, 30 min

Christian Kaufmann, Filmacademie Baden- Württemberg, Saksa: Nope!, animaatio, 5 min

Markus Aho, Aalto-yliopisto ELO: Mekko, fiktio, 3 min

Prosarja

Kirill Proskurin, Venäjä: He Pulls His Truck, fiktio, 24 min

Roman Sokolov, Venäjä: The Theory of Sunset, animaatio, 9 min

Maxim Kulikov, Venäjä: Quiet, dokkari, 10 min

Yakov Sivchenko, Venäjä: Night Talk with a Hangman, fiktio, 20 min

Abror Samugjanov, Venäjä: WORM, fiktio, 7 min

Anna Kritskaya, Venäjä: Dubak, dokkari, 7 min

Heli Pekkonen, Marianne Mäkelä: Soita äidille, dokkari, 18 min

—————

Måns Berthas, Ruotsi: Isle of Capri, fiktio, 5 min

Ole-Andre Ronneberg, Norja: Bathtub by the Sea, fiktio, 5 min

Vaiko Edur mukaan Baltic Herring -raatiin.

Ohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja Vaiko Edur mukaan Baltic Herring -raatiin.
Eestiläinen Edur on kansainvälisen Dokumenttielokuvainstituutin IDF:n jäsen ja on kotimaassaan Pärnun dokumenttielokuvafestivaalin taiteellinen johtaja.

Baltic Herring kilpailun tuomaristo 2019

Baltic Herring kilpailun tuomaristo 2019:

Fabian Munsterhjelm, ohjaaja, viime vuoden BH voittaja
Patrik Kumpulainen, viime vuoden BH voittaja
Matilde Caruso, näyttelijä, RaumArs-taiteilija, Italia
Tarmo Hotanen, elokuvatieteen maisteri, koordinaattori